Dissertation thesis

Defence: University of Lapland, 5.12.2008 Klo. 12.00

Hyvönen Pirkko

Affordances of Playful Learning Environment for Tutoring Playing and Learning

Rovaniemi: University of Lapland 2008, 283 p.

Acta Universitatis Lapponiensis 152

Dissertation: University of Lapland, Faculty of Education, Centre for Media Pedagogy

ISSN 0788-7604

ISBN 978-952-484-262-4

This study investigated the affordances of playful learning environments (PLE) for tutoring, playing and learning in the context of pre-primary and basic education. A PLE is an outdoor construction that provides an additional informal learning environment, with or without technological solutions. Theoretically, this study draws on the sociocultural tradition and ecological psychology, in which the environment is perceived as an intrinsic element of individual psychology. A salient concept in ecological psychology is ‘affordance’, a term coined by James J. Gibson. Affordances are the elements within a given situation that allow a human or animal to perform specific actions. In this study, affordances describe the “action possibilities” (Gibson, 1979) of PLEs that support tutoring, playing and learning.

In Study I, a pedagogical model of Tutoring-Playing-Learning was designed, and the quality of play was defined. Study II investigated what children desire from a play environment. It was found that the ideal play world includes physical activity, nature, and animals, with rich and varied emotional components that vary slightly for girls and boys. Both genders seek excitement and amusement in their play experiences. Study III explored teacher’s expectations of PLEs. The results revealed that teachers expect PLEs to offer activities beneficial to understanding and learning that cannot be implemented in classrooms. Study IV explored teacher’s views on play in the school context. Different types of play used in schools were distinguished. The role of teachers in play can be as a leader, allower, or afforder. Study V explored collaborative play (ColPlay) between genders in the school context. The data indicated that the most effective forms of ColPlay are role-play and outdoor play, but gender collaboration needs to be practiced.

The overall purpose of this research was to consider the results of the studies from a higher theoretical level, using the concept of affordance. The most significant results were as follows: (1) The use of PLE with the pedagogical models presented in this study encouraged the integration of play and the curriculum with formal and informal learning environments. (2) For children, PLEs afford playful learning through physical activities that provide various emotional experiences in a natural environment. Affordances included an increase in learning outcomes, social interaction, and school enjoyment. Playfulness in learning provides embodiment, emotion, collaboration, action, narration, creativity, insight, authenticity, and concretization. (3) PLEs afford meaningful ways to use technology in teaching and learning. (4) Preventing affordances included teacher’s concerns that they may become overloaded and require additional technical skills.

Playful learning environments in which children interact with teachers provide various possibilities for perceiving hidden affordances. Complex environments can provide hidden affordances and thus, learning through play. Teacher training should consider these results when teaching pedagogical methods.

Key words: playful learning environment, affordance, playfulness, pedagogical model, curriculum, pre-primary and basic education, grounded theory

Hyvönen Pirkko

Leikillisen oppimisympäristön affordansseja ohjaamiseen, leikkimiseen ja oppimiseen

Rovaniemi: Lapin yliopisto 2008, 283 s.

Acta Universitatis Lapponiensis 152

Väitöskirja: Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Mediapedagogiikkakeskus

ISSN 0788-7604

ISBN 978-952-484-262-4

Väitöskirjassa tutkittiin leikillisen oppimisympäristön (LOY) affordansseja (tarjouma, tarjoke) esi- ja perusopetuksessa. LOY on koulun pihalla oleva leikilliseen oppimiseen suunniteltu teknologiaa hyödyntävä leikkikenttätyyppinen rakennelma.

Teoreettisesti tutkimus nojautuu sosiokulttuuriseen traditioon, ekologiseen psykologiaan ja affordanssi-käsitteeseen (James J. Gibson). Tässä tutkimuksessa affordanssit ovat ohjaamista, leikkimistä ja oppimista tukevia toimintamahdollisuuksia, jotka voivat toteutua erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.

Ensimmäisessä tutkimuksessa kehitettiin Ohjaamisen-Leikkimisen–Oppimisen malli sekä määriteltiin leikillisyyden käsite. Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin lasten toiveita leikin ympäristöistä. Tulosten mukaan ihanneympäristöissä yhdistyvät toiminnallisuus, luonto ja eläimet sekä erilaiset emotionaaliset maailmat. Tytöt toivovat poikia enemmän kauhun ja onnellisuuden kokemuksia; pojat aggression ja hoivan; yhteisiä tytöille ja pojille ovat jännittävien kokemusten ja huumorin maailmat. Kolmannessa tutkimuksessa tarkasteltiin esi- ja peruskoulun opettajien odotuksia leikillisestä oppimisympäristöstä. Tulokset osoittavat, että opettajat odottavan LOY:n tarjoavan mahdollisuuksia sellaiseen toimintaan, jota ei luokkahuoneessa voi toteuttaa, mutta jonka koetaan edistävän ymmärtämistä ja oppimista. Neljännessä tutkimuksessa tarkasteltiin leikin asemaa koulussa. Havaittiin, että leikkiä hyödynnetään kahdeksalla eri tavalla, opettajan roolin vaihdellessa johtajasta sallijaan ja mahdollistajaan. Viidennen tutkimuksen kohteena oli tyttöjen ja poikien yhteisöllinen (kollaboratiivinen) leikki. Keskeinen tulos on se, että yhteisöllisen leikin onnistuminen edellyttää harjoittelua ja oppimista, ja opettajalla on tärkeä rooli tässä prosessissa.

Viiden osatutkimuksen tuloksia tarkasteltiin affordanssi-käsitteen kautta grounded teorian periaatteita noudattaen. Keskeiset tulokset ovat seuraavat; (1) Opettajien odotusaffordanssien mukaan leikin ja opetussuunnitelman tavoitteiden yhdistäminen opetukseen ja LOY:n hyödyntämiseen edellyttää tutkimuksessa kehitettyjen pedagogisten mallien käyttöä. LOY:n odotetaan tällöin joustavoittavan lukujärjestyksen ja opetussuunnitelman toteuttamista. (2) Lapsille LOY:n odotetaan mahdollistavan leikillistä oppimista turvallisessa ympäristössä fyysisen toiminnan ja erilaisten emotionaalisten kokemusten kautta. Leikillisyys oppimisessa on kehollista, emotionaalista, yhteisöllistä, toiminnallista, juonellista, luovaa, oivaltavaa, autenttista ja konkreettista. LOY.n opetuskäytönkäytön odotetaan vahvistavan lasten osallistumista, parantavan oppimistuloksia sekä lisäävän sosiaalista vuorovaikutusta ja kouluviihtyvyyttä.

(3) LOY:n odotetaan tarjoavan opettajille ja lapsille tarkoituksenmukaisia tapoja hyödyntää teknologiaa. (4) Preventiivisinä eli estävinä affordansseina esiintyy huolta siitä, että LOY:n opetuskäyttö edellyttää opettajilta nykyistä suurempaa työmäärää ja teknologista osaamista. Kouluilla voi lisäksi olla LOY:ä tärkeämpiä hankintakohteita.

Oppimisen kannalta oleellisia ovat piiloiset affordanssit. Lasten, opettajien ja leikillisen oppimisympäristön vuorovaikutustilanteiden tulee tarjota mahdollisuuksia piiloisten affordanssien havaitsemiseen, koska niiden löytäminen merkitsee oppimista. Monikäyttöiset ja ongelmanratkaisuja tarjoavat ympäristöt ja tilanteet ovat keskeisiä piiloisten affordanssien löytämiselle. Keskeistä uuden oppimisympäristön ja teknologian opetuskäytössä on kuitenkin opettajan pedagoginen ajattelu, johon tulee kiinnittää huomiota opettajankoulutuksessa.

Avainsanat: leikillinen oppimisympäristö, affordanssi, leikillisyys, pedagoginen malli, opetussuunnitelma, esi- ja perusopetus, grounded teoria